15.9.2013

Kuteiden repiminen

Kolmesta lakanasta sain kolme isoa kerää.
Kuteiden repiminen on todella hyvää hommaa, jos on vähän huono päivä tai muuten vain haluaa purkaa paineita. Itseltäni löytyi kolme vanhaa ja kulahtanutta aluslakanaa, jotka päätin repiä kuteiksi. Ensikertalaisena kaipasin ohjetta:
http://www.loruloimi.com/matonkuteiden-leikkaus

Repimisestä lähtee paljon kangaspölyä, joten kannattaa miettiä tarkkaan, missä kuteita repii ja mitä pitää itse päällään. Mustat puuvillahousut ei liene paras vaihtoehto. Saksien on oltava terävät, muuten niihin menee hermot. Kaikki kulmat kannattaa pyöristää huolellisesti. Revityistä kuteista joutuu myös leikkaamaan ylimääräisiä lankoja pois, muuten langasta tehtävä työ näyttää epäsiistiltä. Yleisperiaatteena voisin todeta, että mitä perusteellisemmin jaksaa tehdä kaikki vaiheet sitä mukavampi valmiista kerästä on tehdä uutta.

Kuteista päädyin virkkaamaan tuolimaton parvekkeen tuolilleni Kangasaitan ohjeen mukaan:
http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/3899C626240F5D08C2257B2D0052E1CE/$file/Esteri_tuolimatto.pdf

Tuolimatto parvekkeen tuolilleni.

14.9.2013

Angry Birds

Kymmenen vuoden jälkeen matkaan takaisin Oklahomaan tapaamaan entistä isäntäperhettäni sekä ystäviäni. Tuliaisiksi oli tietenkin vietävä jotain suomalaista ja mielellään itse tehtyä. Työpaikalla asiasta juteltuani ehdotti työkaverini, että voisin tehdä isäntäperheen lapsenlapsille omat Angry Birdsit. Pidin ajatuksesta ja ryhdyin etsimään ohjeita netistä. Päädyin Ravelryn sivuille, jota suosittelen ehdottomasti kaikille käsityöihmisille! Jos olet jo kirjautunut, tässä linkki punaisen linnun ohjeeseen: 


Näiden lintujen virkkaaminen oli helppoa! Kaikki osat tehdään erillisinä osina perinteiseen amigurumi-tyyliin. Täytteenä käytin tavallista vanua. Vaikeinta koko hommassa oli saada eri osat kiinni lintuihin siten, että linnut näyttäisivät aidoilta ja ennen kaikkea vihaisilta. Silmiä tuumin myös hetken ja päädyin lopulta käyttämään mustia puuhelmiä.

Linnuille tuli kokoa paljon enemmän kuin olin ajatellut, ne ovat ihan oikean lelun kokoisia, ei mitään minijuttuja. Muuten sillä ei olisi ollut väliä, mutta se aiheutti pientä päänvaivaa lentomatkalleni. Vaivan arvoisia ne kuitenkin olivat, koska pojat pitivät lahjoistaan. Tilauksia myös satelee työpaikallani.

23.5.2013

Vessan matto

Tein yhdellä värillä aina kaksi riviä
Ostin Novitan Flipflop-lankaa, jonka raaka-aineesta osa on tehty kierrätetyistä muovipulloista. Myyjä sanoi langan soveltuvan erinomaisesti kulpyhuoneen matoksi juuri tästä syystä. Ostin kerän mustaa ja kerän vaaleaa turkoosia. Netistä löysin ohjeen tähän siksakilta vaikuttavaan raitaan ja loppu onkin historiaa.

Tein yhdellä värillä aina kaksi riviä (eli edestakaisin), jonka jälkeen virkkasin vielä mustia ketjusilmukoita koko maton ympäri. Lopuksi ostin kaupasta "jarrumaton" ja ompelin sen maton pohjaksi, jotta se pysyisi paremmin paikallaan liukasta kaakelia vasten. Se lisäsi myös ryhdikkyyttä muuten melko löysälle matolle.

Maton lopulliseksi kooksi tuli 55*75cm2.

Yksi ohje raidan virkkaamiseen löytyy täältä:
http://domestickiss.blogspot.fi/2013/04/isoaidinraitaa.html

Koko matto

22.5.2013

Torkkupeitto

Afrikkalaisia kukkia on hauska virkata. Palasista tulee nättejä ja värejä voi yhdistellä mielensä mukaan. Hetken niitä virkkailtuani valitsin parhaimmat yhdistelmät ja tein paloja niin paljon kuin langoista riitti. Kirkas pinkki oli tahaton lisä peittoon, koska liila lanka loppui kesken. Lopulta pinkki sopikin oikein mainiosti peittoon ja siitä tuli "se jokin" peitossa. Yhdistin tilkut toisiinsa yhdellä värillä, koska se rauhoittaa muiden värien kirjoa. Peitosta ei tullut kovinkaan isoa, koska langat loppuivat melko äkkiä. Lämmittää se kuitenkin mukavasti aamulla hartioita.

Lähikuva paloista
Koko peitto
Ohjeen tilkulle löysin täältä:

7.4.2013

Patalappu

Tällaisen patalapun olen nähnyt vanhemmillani ja mummillani. Mielestäni se on yksi kätevimmistä keksinnöistä keittiössä, joten halusin tehdä semmoisen myös itselleni. Tekemiseen ei kummoista ohjetta tarvita. Kaavoja varten täytyy vain päättää, kuinka pitkän ja leveän patalapun haluaa. Taskujen koon voi määrittää oman käden koon mukaan. Kuvan patalapun pituus on 80 cm, leveys 20 cm ja taskun pituus 20 cm.

Kangaskappaleita leikkasin seuraavasti: päällyskankaasta kaksi koko pitkää palasta (etu- ja takakappaleet) sekä neljä taskukappaletta (etu- ja takakappaleet kahteen taskuun). Lämpöä eristävästä kankaasta leikkasin yhden koko pitkän kappaleen. Lisäksi tarvittiin paljon kaitanauhaa.

Taskut kannattaa ommella ensin. Asetin kaksi taskukappaletta nurjat puolet vastakkain ja ompelin yhteen ympäri. Kaikki saumat jäävät kaitanauhan alle, joten niitä ei tarvinnut vielä miettiä. Suoralle sivulle, josta tuli siis taskun suu, ompelin kaitanauhan. Tämän jälkeen vain kasasin kappaleet päällekkäin ja ompelin kaitanauhan ympäri. Lämpöä eristävä kangas jäi siis päällyskankaiden väliin.


Vaikka itse ompelin patalapun kokonaan samanlaisesta kankaasta, ei näin tietenkään ole pakko tehdä. Jos kotoa löytyy sopivan kokoisia jämäkankaita, on tämmöinen patalappu niiden oiva käyttökohde. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että kankaiden sävyt eivät riitele keskenään. Etu- ja takakappale voivat aivan hyvin olla erivärisiä ja taskujen päällikangas omanlaisensa. Taskujen sisäkankaan värillähän ei ole suurta merkitystä, koska se ei käytössä näy.

Tämän patalapun kanssa eivät sormet kuumene koskaan. Uunin kahvassa roikkuen se on aina pois tieltä sekä helposti käytettävissä. Hetkellisesti sen voi heittää vaikka omalle olallekin. 




6.4.2013

Perhosia, perhosia!

Lankavarastoja tutkiessani löysin ison kasan erilaisia muliinilankoja sekä kahta erilaista aida-kangasta. Sain heti ajatuksen tehdä kolmen ristipistotyön asetelman seinälle. Ryhdyin siis selailemaan Suuri Käsityö -lehtiäni. Olen tilannut lehteä aina silloin tällöin vuodeksi kerrallaan ja löytänyt kirppikseltäkin irtonumeroita, joten ohjeita etsiessäni valinnanvaraa oli. Nämä perhoset kuuluvat kuuden työn sarjaan, mutta seinälleni valitsin vain kolme kauneinta. Ohjeet löytyvät seuraavasti: Nokkosperhonen nro 3/02, pikkukultasiipi nro 2/02 ja neitoperhonen 9/01.

Nokkosperhonen, pikkukultasiipi ja neitoperhonen esittäytyvät.

Täsmälleen ohjeen mukaisia värejä en tietenkään löytänyt langoistani, mutta se ei haittaa, kunhan valittujen lankojen sävyt sopivat keskenään yhteen. Näissä töissä lankojen valitseminen oli melko helppoa, koska värit erosivat selkeästi toisistaan. Jos työssä pitäisi käyttää esimerkiksi useaa vaaleanruskean sävyä, voi niiden valitseminen ollakin hankalampaa.



Kolmesta taulusta tuli kiva kokonaisuus.
Aloitin nokkosperhosesta ja tein pistoja muliinilangan kolmella säikeellä. Huomasin sen kuitenkin olleen virheliike, koska säikeet sotkeutuivat helposti keskenään ja pieniruutuinen aidakangas alkoi taistella lankoja vastaan. En halunnut purkaa työtä, joten tein sen loppuun käyttäen kolmea säiettä. Tästä silti viisastuneena pistelin kaksi seuraavaa perhosta käyttäen kahta säiettä.

Koska nämä kaunokaiset ovat niin pieniä (n. 9x12cm2), oli ne helppo ottaa matkalle mukaan ja pistellä vaikka lentokoneessa. Tämän takia ne taisivatkin valmistua niin nopeasti. Valmiiden perhosten ympärille askartelin vielä paspartuut valkoisesta ja mustasta kartongista ja asettelin ne kehyksiin. Nyt ne leijailevat seinälläni ympäri vuoden.

3.4.2013

Punainen lohikäärme

Virkkauksesta innostuneena tahdoin kokeilla amigurumin tekemistä. Löysin ohjeen suloisesta lohikäärmeestä täältä: 
http://www.toinenkerros.fi/index.php/fi/blogi/35-pieni-mutta-pippurinen-emil


Lohikäärmeen korkeus on noin 25 cm
Halusin kuitenkin tehdä siitä isomman kuin ohjeessa joten tuplasin kaikkien silmukoiden ja rivien määrän. Lisäykset taisin virkata aika lailla ohjeen mukaan. Siivistä virkkasin kahdet kappaleet ja ompelin niitä aina kaksi päällekkäin, jotta ne olisivat tukevammat. Mielessäni kävi myös pahvinpalan laittaminen sinne väliin, mutta halusin säilyttää lelun pehmeyden jokapuolella. Silmiksi löysin puiset helmet.

Amigurumia tehdessäni muistin silloin olevan lohikäärmeen vuosi kiinalaisessa horoskoopissa ja että veljenpoikani syntyisi lohikäärmeeksi. Tämäkin työ päätyi siis hänelle. Kaikki irto-osat ompelin oikein tiukasti kiinni, ettei poika saisi niitä itse irti.

31.3.2013

Vauvan peitto

Vaikka olen aina ollut kova tekemään käsitöitä, räjähti homma ihan uusiin ulottuvuuksiin noin vuosi sitten, kun opiskelut alkoivat olla päätöksillään ja yhtäkkiä iltaisin oli aikaa itsellekin. Kävin läpi lankavarastojani ja otin oikein asiakseni virkata ja neuloa ne kaikki pois. Pienessä asunnossa on pienet säilytystilat ja halusin tehdä tilaa uusille langoille.

Ensimmäisenä löysin muutamia eri värisiä Novitan Seitsemän Veljestä -lankakeriä, jotka olivat pyörineet asunnossani jo jonkin aikaa. Vanhemmilla vieraillessani löysin Maija Paavilaisen Virkkaa ruutuja! -kirjan, jossa on ohje isoäidinneliön tekemiseen. En ollut virkannut näitä neliöitä ennen ja innostuin sen helppoudesta sekä siitä, kuinka nopeasti yksi tilkku valmistui. Kirjassa on myös paljon ideoita siihen, mitä neliöistä voi kasata. 

Ryhdyin virkkaamaan neliöitä ja valitsin sitovaksi väriksi tummansinisen, koska sitä löytyi eniten. Yhden palan sivumitta on noin 14 cm. Palasten valmistuttua järjestelin ne symmetrisesti vierekkäin ja virkkasin niiden ympärille vielä vaaleansinisellä pari riviä ketjusilmukoita. Valmiin peiton kooksi tuli noin 70x100 cm2. Kaupasta ostin vielä fleecekankaan neliöiden taustalle, jotta peitto pysyisi paremmin kasassa eikä villalanka pölisisi liikaa vauvan nenään. 



Lopputuloksena vauvan peitto veljenpojalleni.
Tässä näkyy vielä taustakangaskin.
Kaikista kivointa tämän peiton tekemisessä on ollut nähdä lopputulos kovassa käytössä. Se on toiminut vaunupeittona, päiväunipeittona, vierailuilla, autossa ja alustana vaipan vaihdossa. Ensi talvena se nähdään varmaan pulkassakin.

30.3.2013

Pääsiäisen tulos

Käsityöideoita etsiessäni selaan useasti muiden blogeja. Nyt on minun vuoroni laittaa tämä hyvä kiertämään. Tulossa on paljon erilaisia ja eri tekniikoilla väsättyjä töitä. On viimeaikaisia tuotoksiani sekä vähän vanhempiakin. Luvassa on käsitöiden unelmia, tekemisen iloa (ja joskus tuskaakin) sekä kauniita tuotoksia. Pyrin myös kertomaan ohjeiden lähteitä mahdollisimman kattavasti, jotta muutkin pääsevät halutessaan samaan lopputulokseen.